Lauri Tujula

Iso hassu unelma – A big silly dream

Videoinstallaatio – Video installation

Lauri Tujulan töiden tarkastelun kohteena ja kertojana on usein hän itse. Näyttelyssä

olevan videoteoksen keskiössä on taiteilijan ilmastoahdistuksesta kumpuava haave

vapaudesta.

Kesällä 2017 matkustin tuskastuttavan hitaasti kaksitahtisella veneelläni. Avovaimoni kysyi

pressun alta, joko olemme perillä? Katsoin saaristossa kotkaa. Helteessä se kiersi

ylitsemme ja otti lämpimästä ilmamassasta nosteen.

 

Ollapa vapaa linnun lailla. Kadota lopulta Airistolla. Ja kun auringon kutsusta pinnalla on

nyt sinilevää, ylhäällä häntä tuskin ahdisti se, kuka on syyllinen.

 

The subject and the narrator in Lauri Tujula’s works is often himself. The video work shown

in the Nielu -exhibition centres on artists climate anxiety and the dream of freedom

stemming from it.

In the summer 2017 I travelled frustratingly slow on my two-stroke –boat. My partner

inquired under the tarp if we were there yet? I looked at an eagle in the archipelago. It

rotated around us in the heat and took an upward thrust from the warm air mass.

I wished to be free like a bird. To eventually disappear in the Airisto. And as summoned by

the sun there’s now blue-green

 

Mikko Paakkonen

Block – Kulma

Veistos, betoni, puu – Sculpture, concrete, wood

Työskentelen maalauksen ja installaation parissa. Molempia tehdessäni tutkin samaa

asiaa, ihmisten jättämiä jälkiä ja materiaaleja joutomailla, epäpaikoissa ja julkisessa

tilassa. Tällaisia ovat radanvarret, hylätyt teollisuusrakennukset ja autioituneet jättömaat.

Kerään niistä materiaaleja teoksiini.

 

Maalaus alkaa jo pohjan rakentamisesta, kulutan ja ruostutan ennen varsinaista

maalaamista. Maalaan ja pesen pois jälkiä kerta toisensa jälkeen, luoden

kerroksellisuuksia, jotka ovat kestäneet vuosia muodostua julkisen tilan pinnoissa.

Installaatioissani on eri suuntia, vaikka ne kaikki käsittelevätkin samaa aihetta. Välillä

rakennan paikoista suoria havaintoja, jotka siirrän galleriatilaan. Välillä teokseni

käsittelevät jättömaita ja niistä löytyneitä materiaaleja abstraktimmalla tasolla. Nuuksion

järviylängölle rakennan installaation, joka rinnastaa metsän ja kaupunkitilan toisiinsa.

 

I work with painting and installation. In doing both, I search the same thing, the traces and

materials left by people in wastelands and in public space. These include railway areas,

abandoned industrial buildings and so called no man`s lands. If I find, I collect materials

from there.

 

In Block, I equate the forest and the city space to each other.

Laura Halonen

Dream of a tree – Uni puusta

Veistos, tammi – Sculpture, oak

Dream of a tree on toteutettu kuvaamalla puun rungon pintamuotoja ja syöttämällä kuvat

Googlen Deep Dream -tekoälyohjelmaan. Veistos on saanut muotonsa Deep Dreamin

unenkaltaisista tulkinnoista ja siirtynyt käsin veistäen puun pintaan.

 

Fraktaali on loputon kuvio, joka toistaa itseään eri skaaloissa. Puu kasvaa kuin fraktaali

puskien kasvustoa geeniensä algoritmin mukaan.

 

Minua hämmentää se, miten tekoälyn tulkinnat kuvasta voivat muistuttaa niin läheisesti

ihmisen alitajuntaa ja luonnon muotoja.

 

Vauvan kokemusmaailman on sanottu olevan psykedeelinen sen aivojen oppiessa

jäsentämään maailmaa, kaiken koetun ollessa uutta ja jäsentämätöntä informaatiota.

Shamaani on nähnyt näitä samoja näkyjä tuhansia vuosia sitten metsän siimeksessä.

 

Kone näkee puun muodossa fraktaaleja ja samankaltaisuuksia sille opetetun datan kanssa.

Se yrittää tunnistaa.

 

Elämme samojen lainalaisuuksien alla, oli kyseessä kone, puu, ihmismieli tai matematiikka.

Etsin kasvoja kaupungissa ja metsässä. Minäkin tunnistan hahmoja siellä missä niitä ei

todellisuudessa ole. Kaarnan palassa juoksevia jäniksiä.

 

Tässä kaikessa on jotain tuntematonta, joka kiehtoo minua loputtomasti. Linkkejä, jotka

vaikuttavat yhdistyvän toisiinsa meidän täysin ymmärtämättä miten ja miksi.

 

Tositarina: Kun aloin työstämään tätä teosta, näin kahtena yönä unta, jossa maan alla oli

syvä onkalo, jossa fraktaaliksi vääntyneet portaat risteilivät vieden syvälle maan uumeniin,

pelottavaan, tuntemattomaan ja kaoottiseen. Katsoin onkaloon ja se oli loputon. Mietin,

miksi pelkään ja miksen voi vapautua tästä kaiken järkeistämisestä. Onko tässä järkeä?

 

Harvoin muistan unia.

 

Dream of a tree is made by photographing all the surfaces of a tree trunk and then

feeding the photos to Google Deep Dream -artificial intelligence program. The algorithm

of Deep Dream produces dreamlike pictures based on the photos. These pictures have

been copied on the actual surfaces of the trunk using woodcarving methods.

 

Fractals are endless patterns that repeat themselves in scales. A tree grows like a fractal

pushing growth by the algorithms written in its genes.

 

I’m confused how AI interpretations of picture can so closely resemble human

subconscious and the figures of nature.

 

Baby’s experience of the world has been deduced to be psychedelic while brains are

learning to analyze new experiences without any previous context. A shaman has seen

these same visions thousands of years ago in a forest.

 

Machine sees fractals in the forms of trees and similarities with the information it has. It’s

trying to recognize.

 

We live under the same laws and conditions whether it was about machines, trees, human

mind or mathematics. I’m searching faces in the city or in the forest, recognizing figures

where there are none. Running rabbits on a piece of a bark.

 

There has to be something unknown about this and it fascinates me. Links that seem to

connect without us knowing why and how.

 

A true story: When I started sculpting this artwork, I saw the same dream twice. There was

a deep hole underground. Fractal-like stairs twisted into the endless pit, into a chaotic,

unknown and frightening depths. I gazed in to the pit and thought: why am I scared and

why am I trying to make sense of everything? Is there any sense at all?

 

I don’t usually remember my dreams.

Pekko Vasantola

Otteita -veistossarja – Seized – series of sculptures

Hiidenkirnu – Giant Kettle – Veistos, kallio, vesi – Sculpture, rock, water

Suo – Swamp – Veistos, ekosysteemi – Sculpture, ecosystem

Kelo – Dry – Veistos, puu – Sculpture, tree

Pekko Vasantolan veistossarja Otteita on kolmen niin kutsutun ready-made -teoksen sarja.

Sarjan teokset Kelo, Hiidenkirnu ja Suo leikittelevät omistamisen, valtaamisen ja

ympäristöön suhtautumisen teemoilla.

 

Nuuksiossa esitettävien teosten ostaminen ei ole mahdollista, mutta Vasantola myy

teoksistaan 3D-mallinnettuja versioita. Virtuaalisten teosten hinta lasketaan fyysisten

teosten painon mukaan niin, että yksi kilogramma fyysistä teosta vastaa kymmentä euroa

virtuaaliteoksen loppusummassa.

 

Seized is a series of ready-made sculptures in the forest. It consists of three works called

Dry, Giant Kettle and Swamp. Pekko Vasantola conquers these elements as his artworks by

placing signs next to them.

 

It is not possible to buy the sculptures as they appear in the forest but Vasantola sells

them as 3D models. Price for the work is defined by the weight of the physical element.

One kilogram of sculpture in the forest costs ten euros as 3D model.

Sini Talonen

Outoiset – Non-natives

Installaatio, lauta, vaneri – Installation, board, plywood

Teos kutsuu osallistumaan ja samaistumaan. Teos muodostuu useammasta osasta, joista

muutamaan voi kömpiä sisälle viivähtämään.

 

Teoksen nimi Outoiset viittaa vieraslajeihin, jotka ovat tulleet alueelle ihmisen mukana.

Käynnissä on tapahtuma, jossa määrittelemättömät organismit pulpahtelevat esiin.

Teos käsittelee paradoksia, jossa sympaattiselta ja harmittomaltakin tuntuvan muutoksen

syrjäyttävä vaikutus uhkaa ympäristön tasapainoa.

 

Teos haastaa kysymään: mikä on ihmisen vastuu ja tehtävä?

 

The work invites you to participate and identify yourself. The installation is made of several

parts, some of which can be crawled inside to delay.

 

The name of the work, Non-natives, refers to alien species that have appeared in the area

by the affect of human. The work deals with the paradox where the displacement effect of

a sympathetic and harmless change threatens the balance of the environment.

 

The work challenges you to ask: what is the responsibility and task of a human being?

Kaisa Lempinen, Miska Varis & Pekko Vasantola

Mykkä – Mute

Veistos, juurakko, teräs, lasi, kasvikuitu, kuparijohto, pigmentti – Sculpture, roots, steel, glass, plant fibre, copper wire, pigment

Puiden kommunikaatio on meihin verrattuna verkkaista. Monisyistä.

Humukseen verhottu sähkösykäysten verkosto meiltä piilossa. Sienirihmastojen

avittamana. Vierustovereille, jälkeläisille, naapuruston muille puulajeille. Tiivistäen liitoksia.

 

Mistäköhän te puhutte? Jaatteko tietonne rajoittamatta kaikille? Onko teilläkin

salaisuuksia? Kuinka lähimmäisenne valikoituvat? Valitsetteko heidät? Jäättekö

kaipaamaan?

 

Wide networks transmitting electrical pulses. Structures hiding from our eyes. Myriad

messages we cannot understand. Thousands of layers of information forming events to

come.

 

Forest communicates in a slower pace than us. Trees, mushrooms, all kinds of organisms

in different shapes and scales. Whole ecosystem based on communication and interaction.

Living side by side, on top or inside each other. Relying one another.

haus de pnojekt

sich vertical machen, bitte

Teokseen saa koskea ja kömpiä sisään ja ottaa siellä vaikka nokoset. – You may touch the work kindly and crawl in to the tent for a nap if you want.

Installaatio, käytetyt teltat, tekstiilit – Installation, used tents, textiles

Teoksen nimi suomentuu jokseenkin: on hyvä ja pistää pitkäkseen. Installaatio on vanhoista

teltoista ja muista tekstiilimateriaaleista metsään rakennettu leiri, joka yhdistelee sci-fistä

innostunutta mielikuvituksellista tulevaisuudentutkimusta, retkeilytekniikkaa ja perinteisiä

käsitöitä. Telttaan saa kömpiä sisään ja ottaa siellä vaikka nokoset.

 

haus de pnojekt on Anni Haunian ja Rita Vaalin muodostama taiteilijakollektiivi, jonka

työskentely perustuu meidän, Annin ja Ritan, väliselle ystävyydelle. Tällä hetkellä

työskentelemme lähinnä tekstiilien ja installaatioiden parissa. Käsityön ja yhdessä ajattelun

lisäksi työskentelyymme kuuluu runsaasti leikkiä, tunteita ja tunteista puhumista.

 

The meaning of the installation’s name is something like: Please, lay down and take a rest.

The installation is a camp made of old tents and other textile materials. It’s a mixture of

sci-fi inspired imaginative futurology, camping technology and traditional handicrafts. You

may crawl in to the tent and take nap in it if you want.

Laura Halonen

Kaiken paino, osa kaksi – The weight of everything, part two

Performanssin esitysajankohta: 8.6. klo 17 – Performance time: 8.6. 5pm

Performanssi ja veistos, juuttiköysi, kipsi, jätepuu, betoni, kivihiili, tiilimurske, kivi – Performance and sculpture, juterope, plaster, wood, concrete, coal, ground brick, rock

Laura Halosen teos Kaiken paino koostuu metsässä säilyvästä installaatiosta ja hetkessä

tapahtuvasta performanssista.

 

Performanssissa käytetään japanilaisen sidonnan shibarin keinoja. Self-suspension eli

itsesuspensio on shibarin alalaji, jossa sidotaan itseä ilmassa.

 

Halosen performanssi on kuvaus mahdottomuudesta käsittää omaa hahmoaan ja kehoaan

suhteessa maailman kehoon. Performanssi on yritys nähdä ja tuntea itsensä yhä uusin

tavoin, keskustellen painovoiman kanssa.

 

The weight of everything consists of a live performance and an installation in the forest.

The performance is created by using techniques of Japanese bondage called shibari. Selfsuspension

is a modern variety of shibari where a person suspends themselves in the air by

ropes.

 

Halonen’s performance is a depiction of the impossibility to comprehend one’s own body

related to the body of the world. The performance is an attempt to see and feel oneself in new ways in conversation with the gravity.

Kaisa Lempinen & Miska Varis

New Organic – Uusi orgaaninen

Installaatio, jätemuovi, metalli – Installation, scrap plastic, metal

Kuten eliöstö sopivissa olosuhteissa valtaa tilaa elinympäristöltään, muovi ja sen johdannaiset ovat

ujuttautuneet yhteiskunnan perustoimintoihin. Niistä on tullut ihmiselämää ylläpitäviä

komponentteja. Paradoksaalisesti steriilinä ja ympäristöönsä reagoimattomana pidetyn materiaalin

onkin havaittu hajotessaan yhä pienemmiksi ja pienemmiksi partikkeleiksi limittäytyvän syvälle

luonnon kiertokulkuun vallaten alaa jopa organismien sisältä. Onko kyseessä entisen eliökunnan

muuttava uusi orgaaninen?

 

Given the right conditions some species conquer living space from others. Similarly, plastic

compounds have grown to be life sustaining parts of human societies. It is a paradox that this

material is considered sterile and safe to the environment while it breaks down to smaller and

smaller particles weaving itself profoundly into the biological cycle and conquering space within

organisms. Is this the new organic?

Pekko Vasantola

Livestream (Species) – Suora lähetys (lajit)

Installaatio, tietokoneohjelma – Installation, computer program

Livestream (Species) on tekoälyohjelma, joka käy läpi internetiin liitettyjä, satunnaisissa

paikoissa ympäri maailmaa sijaitsevia kameroita ja etsii niistä eläinhahmoja. Ohjelma

käyttää yleisesti käytössä olevaa COCO-datasettiä (common objects in context), jossa on

kymmenen eri eläinkategoriaa. Eläimet, joita ohjelma tunnistaa ovat ihminen, lintu, kissa,

koira, hevonen, lammas, lehmä, elefantti, karhu, seepra ja kirahvi. Ohjelma tunnistaa

kuvista eläinhahmot ja näyttää ne katsojalle reaaliajassa.

 

Livestream (Species) is an artificial intelligence program which detects animals from video

streams. It goes through randomly located cameras around the world and shows detected

animals in real-time. It bases on widely used COCO dataset (common objects in context),

which has ten different animal categories. The program is capable of detecting humans,

birds, cats, dogs, horses, sheeps, cows, elephants, bears, zebras and giraffes.